Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön nykyisyys ja tulevaisuus (27.1.2015)

Kaiken kaikkiaan kasvatuksen ja opetuksen kentällä QR-koodeja sekä Aurasma- ohjelmaa on mahdollista käyttää useiden erilaisten opetusmenetelmien parina tai jopa ihan omana menetelmänään. Ne ja monet muut nykyiset sovellukset voidaan luoda juuri sillä tavoin sekä siihen tarkoitukseen kun itse haluaa. Seuraavaksi pohdin tieto- sekä viestintätekniikan opetuskäytön nykyisyyttä, mutta myös mahdollista tulevaa varhaiskasvatuksen näkökulmasta.

Eanariina Hämäläinen kertoo blogissaan Ideaoppi, että: ”Jotta tvt:n oppimiskäyttö olisi mielekästä, täytyy kehitellä ja käyttää työtapoja, jotka vievät oppilaan huomion pois somessa haahuilusta ja laittavat hänet itse toimimaan oman oppimisensa eteen.” Pääasiana siis tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä on, että toiminta on tarkoituksenmukaista. Uusia syntyneitä sukupolvia nimitetään diginatiiveiksi, koska heille tietotekniikan ja viestintätekniikan käyttö kuuluu jokapäiväiseen elämiseen konkreettisen kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen kanssa. Suurin haaste opetukselle on aina varmasti ollut sukupolvien muutokset ja yhteiskunnan jatkuva kehittyminen sekä sen kehityksen ”perässä pysyminen”. Miten me ei-diginatiivit osaamme opettaa mielekkäillä tavoilla diginatiiveja saadaksemme parhaan mahdollisen kasvun ja oppimisen mahdollisuudet jokaiselle lapselle.

Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa Hämeenlinnassa on pohdittu, millainen on tulevaisuuden opettaja. Vaikka heidän visionsa käsittelee opettajuutta korkeakoulutuksen tasolla, ovat sen piirteet ulotettavissa opettajuuteen ihan varhaiskasvatuksesta lähtien. Opettajan ominaisuuksiksi visioitiin toimiminen avoimissa ympäristöissä, menetelmien kehittäminen, teknologian soveltaminen, oppimisen johtaminen, oman työn tutkiminen sekä omien rajojen tunnistaminen, aikansa seuraaminen ja tulevaisuuden ennakointi sekä verkostoituminen. Varhaiskasvatuksessa näistä asioista moni ovat jo olemassa varhaiskasvattajan ammatillisuutta pohtiessa. Lastentarhanopettaja työskentelee moniammatillisessa tiimissä lastenhoitajien ja mahdollisesti avustajan kanssa. Lisäksi hän on jatkuvasti yhteydessä toisten tiimien jäseniin ja omaan päiväkodin johtajaan. Pedagogian tiimoilta lastentarhaopettajat tekevät yhteistyötä myös erityislastentarhaopettajien kanssa, jotka nykyisin ovat usein kiertävissä tehtävissä useissa varhaiskasvatusyksiköissä. Varhaiskasvattajan ammatillisuuteen kuuluu lasten toiminnan havainnoinnin kanssa oman toiminnan reflektointi, jota voidaan sanoa myös oman työn tutkimiseksi ja sitä kautta myös omia rajojaan on mahdollista tunnistaa ja itseään kehittää. Suurimmat haasteet on aikansa seuraaminen ja tulevaisuuden ennakointi, sillä arjessa kuule usein olevan kiire ja oman itsen kehittäminen näin ollen tuntuu jäävän työajan ulkopuolelle. Varhaiskasvatusta tulee luoda entistä avoimemmaksi varsinkin pedagogian suhteen. Pedagoginen kehittäminen mahdollistuu, kun toimintamalleista puhutaan ja hyväksi todettuja tapoja jaetaan ja edelleen kehitetään. Avoimuus on myös oltava lasta sekä perhettä kohtaan, jolloin päiväkotia ei nähdä omana suljettuna yksikkönään, vaan pedagogia ja arjen toiminnot ovat kaikille tiedossa ja perusteltavissa sekä ne voidaan mahdollistaa myös oman huoneen ulkopuolella.

Varhaiskasvatuksessa on teknologian oltava erilaista kun esimerkiksi peruskoulussa. Lasten hienomotoriikka ei ole vielä täysin hallinnassa ja vauhtia sekä vahinkoja sattuu enemmän. Pohdimme kuitenkin luennolla Matleena Laakson esittelemien tulevaisuuden näkymien jälkeen esimerkiksi sitä, kuinka helppo on pienen lapsen kosketella esimerkiksi tablet-tietokoneen näyttöä verraten kynästä kiinni pitämiseen ja paperille piirtämiseen. Tabletti mahdollistaisi siis käden koordinaation harjoittelua jo varhaisessa vaiheessa. Keskustelussa tuli ilmi, että varhaiskasvatukseen kaivataan paljon lisää teknologiaa. Samaan aikaan ne kenellä sitä on, eivät välttämättä käytä laitteiden koko potentiaalia tai käytä niitä ollenkaan.

Tärkeintä lopulta on siis kasvattajien ja opettajien asenteet, joiden avulla voidaan monimuotoistaa pedagogiikkaa ja lisätä teknologian käyttöä jo varhaisessa vaiheessa ilman suuria rahoitusvaatimuksia. Tämä mahdollistuu kun opettajat jakavat avoimesti tietoa  ja keskittyvät myös muiden pedagogisten ratkaisuiden rinnalla oppimisympäristön jatkuvaan uudistamiseen.

Lähteet:

Pedagogien blogeja: http://opeverkostot.wikispaces.com/Blogit

Korhonen & Ruhalahti (toim.): Oppimisen digiagentit, 2014.  https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/85417/HAMK_Oppimisen_digiagentit_ekirja.pdf?sequence=1

 Luento 27.1.2015,Matleena Laakso: Tvt:n opetuskäytön nykyisyys ja tulevaisuus