Tervetuloa kurssin blogiin

Tämä blogi toimii osana kirjoittajien kasvatustieteiden opintojen kurssia, jossa tarkoituksena on tutustua ja tarkastella erilaisiin muuttuviin oppimisympäristöihin liittyviin aiheisiin. Kurssin ensimmäisellä luennolla lähdimme liikkeelle tutustumalla erilaisiin oppimisympäristöihin liittyviin teorioihin, joten ensimmäinen aihe keskittyykin kuvaamaan tätä teoriapohjaa.

 

Oppimisympäristöjen roolia korostavat oppimisteoriat voidaan karkeasti jaotella kahteen päteemaan: behavioristiseen ja kognitiiviseen oppimisteoriaan. Behavioristisessa oppimisteoriassa korostetaan ympäristöstä saatavien ärsykkeiden roolia halutun oppimistuloksen aikaansaamisessa. Tällöin opetuksessa keskitytään opettajan toimintaan, sopivien ärsykkeiden jakamiseen sekä tulosten arviointiin ulkoisesti havaitun käyttäytymisen perusteella ja painotetaan oppijan muistin, havaintojen, tiedon prosessoinnin sekä eri aistien merkitystä oppimiselle. Kognitiivinen oppimisteoria taas määrittelee oppimisen oppijan omasta aktiivisuudesta lähteväksi tarkoituksenmukaiseksi toiminnaksi, joka perustuu todellisuuden sekä oppijan väliselle vuorovaikutukselle. Kognitiivisen oppimisteorian mukaan oppiminen johtaa onnistuessaan käyttäytymistä ohjaavien sisäisten mallien konstruktioihin.

 

Ekologinen havaintoteoria

Oppimisympäristökeskustelussa viitataan usein Gibsonin ekologiseen havaintoteoriaan, jonka mukaan erilaiset ympäristöt ja niiden ominaisuudet toimivat erilaisten toimintojen sallijoina ja mahdollistajina. Mahdollistajat, eli affordanssit koskevat ulkoisen ympäristön erilaisia piirteitä ja ominaisuuksia, jotka ovat käynnistämässä toimintaa. Esimerkiksi lasten toimintaympäristöjä voidaan arvioida affordanssin käsitteen avulla tarkastelemalla ominaisuuksia, jotka mahdollistavat tai estävät leikkimistä. Luokassa työskennellessä voi samalle tietotekniselle sovellukselle muodostua erilaisia käyttötarkoituksia tai se voi toimijasta riippuen jäädä kokonaan käyttämättä. Vasta opettajan ammattitaito, näkemys sekä valinnat määrittävät oppimisympäristöjen tarjoamat mahdolliset käyttötavat. Ekologinen havaintoteoria haastaa perinteisen opettajajohtoisen työskentelyn ja vaatii oppilaiden erilaisten lahjakkuuksien ja oppimistyylien huomioimista.

Konstruktivistinen havaintoteoria ja tiedon prosessointi

Ympäristön ja oppimisen välisessä suhteessa on keskeistä se, kuinka ympäristössä olemassa oleva tieto toimii yksilön oppimisen tukena. Oppimisessa on käytännössä kyse siitä, millä tavoin ihminen prosessoi, eli valikoi, havaitsee, tulkitsee ja muistaa, ympäristöstä saatavaa tietoa ja muokkaa sitä edelleen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että erilaisten oppimisympäristöjen tulisi tarjota toiminnallisia tehtäviä, joiden avulla opiskelijan on mahdollista työstää ympäristön tarjoamaa tietoa. Konstruktivistisen havaintoteorian mukaan ihminen konstruoi maailmankuvansa ympäristöstä saatavasta informaatiosta, joka yhdistetään aiemmin talletettuun tietoon ja asiayhteyteen. Kaikissa havainnoissamme on siis mukana omaa historiaamme ja tietoamme. Oppimisympäristöä suunnitellessa tulisi huomioida oppijan aiemmat käsitykset ja kokemukset, sillä ne ohjaavat ympäristöön suuntautuvaa tiedonhankintaa ja sen avulla tukea tarkkaavaisuuden suuntaamista, tiedon mielekästä järjestämistä muistiin, tietoa koskevan ymmärryksen kehittymistä sekä tukea muistista palauttamista.

 

Konstruktivistinen ja sosiokulttuurinen oppimiskäsitys

Oppimisympäristöjen rakenteita on viime aikoina ohjannut sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys oppimisessa. Sosiokulttuurinen oppimiskäsitys perustuu Vygotskyn teoriaan ja lähikehityksen vyöhykkeisiin. Teoriassa korostetaan tiedonrakentamisen sosiaalista luonnetta ja välineiden sekä kulttuurisen ympäristön välittävää roolia tiedonrakentamisessa. Oppiminen tapahtuu sosiaalisessa ympäristössä, jossa yksilö tai ryhmä auttaa toista yksilöä oppimaan. Oppimisympäristön tulisi sisältää mahdollisuuksia erilaisiin tukemisen ja kielellisen vuorovaikutuksen tilanteisiin sekä sallia sosiaalisen vuorovaikutuksen eri muodot.

 

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisessa sosiokulttuurisessa suuntauksessa ovat oppimisen kannalta keskeisiä ryhmät ja sosiaalinen vuorovaikutus. Oppimisympäristöihin tulisi kehittää ryhmä- ja tiimityötä sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen pohjautuvia opetusmenetelmiä. Tähän liittyy myös käsite jaetusta asiantuntijuudesta sekä tutkivan oppimisen malli, joiden hyödyntäminen koulumaailmassa asettaa oppijat aktiivisiksi tutkijoiksi perinteisen tiedon vastaanottajan roolin sijaan. Erilaisten oppimateriaalien ja oppikirjojen rooli kulttuurin välittäjänä on ollut perinteisissä oppimisympäristöissä vahva ja ne ovat myös osaltaan tukeneet yksilön oppimista. Tutkivaan oppimiseen pohjautuva oppimisympäristö tukee asiantuntijuuden jakamista sekä tiedon yhteistä prosessointia ja sen käytössä olevina apuvälineinä toimivat usein tieto-ja viestintätekniikka sekä verkko-oppimisalustat. Kun oppijana on yksilön sijaan koko yksikkö tai yhteisö, voidaan puhua tiimien, organisaatioiden ja yhteisöjen tasolla tapahtuvasta oppimisesta. Tähän liittyy mm. kollektiivinen oppiminen muutoksia kohdatessa, jolloin uuden tiedon omaksumisen ohella keskeisenä ovat organisaatiossa vallitsevien toimintatapojen tutkiminen sekä uusien toimintatapojen kehittäminen ja kokeileminen.

 

Moderni oppimiskäsitys ja sitä tukevat oppimisympäristöt

Modernin oppimiskäsityksen näkökulmasta oppiminen on prosessi, joka pyrkii todellisuuden ymmärtämiseen aktiivisen tiedon rakentamisen kautta. Keskeistä on oppijan ja opittavan asian välinen vuorovaikutus, mikä korostaa tämän vuorovaikutuksen mahdollistavan oppimisympäristön merkitystä, sekä tiedon aktiivinen rakentaminen. Opetuksen tarkoituksena on tarjota tietoa oppijan ulottuville ja ohjata sen omaksumistyöskentelyä. Opittavan asian syvällisempi ymmärtäminen vaatii opetuksellista näkemystä sekä oppimisympäristön kokonaissuunnittelua. Oppimisympäristössä tulisi olla läsnä ja oppimisen kohteena kaikki tiedon lajit ja elementit, kuten esim. tiedon ymmärtämiseen ja soveltamiseen tarvittava informaatio erilaisista menettelytavoista ja ongelmanratkaisusta.

 

Informaatiotäyteisessä yhteiskunnassa selvitytyminen vaatii oppilailta ongelmanratkaisu- ja vastuunottokykyä sekä mahdollisuuksia tehdä demokraattisia valintoja. Itse tekeminen sekä erilaiset prosessit edellyttävät oppimisympärisöltä joustavuutta, muunneltavuutta sekä tilojen muokkautuvuutta. Oppimista tukevien ympäristöjen tulisi siis mahdollistaa erilaiset toiminnot käyttäjän taidoista riippuen, ohjata oppijaa, tukea sosiaalista vuorovaikutusta, suunnata tarkkaavaisuutta, huomioida oppijan kehitystaso, tukea oppijaa pääsemään tasolle, johon oppija ei yksin pääsisi ja tarjota ajattelun tukivälineitä tukien mm. muistamista.

Tältä pohjalta jatkamme erilaisiin oppimisympäristöihin perehtymistä sekä kurssilla käsiteltäviin aiheisiin tutustumista kurssin teemojen ja tehtävien mukaisesti.